Mitä on yksinkertainen usko? Tämä kysymys vangitsi mielenkiintoni, kun törmäsin Antti Eskolan siten nimettyyn kirjaan. Jokaiselta varmastikin löytyy käsityksiä siitä, mitä voisi olla monimutkainen usko. Mutta paljon mielenkiintoisempaa on pohtia sitä, mikälaista olisi turhista koukeroista riisuttu versio, joka silti olisi "uskoa" uskonnollisesti merkityksellisessä mielessä. Pikaisen tutustumisen perusteella ostin kirjan itselleni joululahjaksi. Hieman yli kuukauden jälkeen nyt sitten järjestyi aikaa ja rauhaa sen lukemiseen.

Kirjoittaja on sosiaalipsykologian emeritusprofessori, vasemmistolaisenakin tunnettu yhteiskuntatieteilijä, mikä antaa lupauksen asiallisesta käsittelystä, vaikka en ole hänen aiempaan tuotantoon tutustunutkaan. Hän kirjoittaa uskosta nimenomaan omasta kokemuksestaan lähtöisin, eikä karta vaikeitakaan kysymyksiä. Hän on etsinyt uskon kulmakiviä, ja on niiden suhteen omienkin sanojensa mukaan "fundamentalisti", mutta aina avoin asioiden paremmin ymmärtämiselle. Hänen avarakatseisuutensa näkyy erityisesti lähimmäisenrakkauden soveltamisessa seksuaalivähemmistöihin, sekä pohdinnoissa epäilystä ja omasta hoitotestamentistaan.

Yksinkertaisen uskonnollisen uskon perusta on itsessä havaittu subjektiivinen kokemus, että "kyllä jotain muutakin on" kuin tämä näkyvä todellisuus. Tässä kohden kirjoittaja lainaa monesti apostolien tekojen kohtaa "Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme." (Apt. 17:27-28)

Uskonnottomalla tälläistä kokemusta ei ole. Toivo yhtyy tähän uskoon, kun siirrytään uskontoon ja sen lupauksiin, kristitylle mm. armo, pelastus tai iänkaikkinen elämä. Toinen yksinkertaisen uskon peruslause arvelee, että "mahtaako kuolema sittenkään olla kaiken loppu?" Kolmas peruslause on rakkaudentunnustus, joka sanoo, että "en minä ilman näiden kysymysten äärellä oloa ja mietiskelyä jaksaisi." Näiden jatkoksi tulee ensimmäinen käsky, jonka "karuksi arkimuodoksi riittänee, kun minkä tahansa suuren, rakkaan, hienon tai pelottavan asian kohdalla muistuttaa itselleen, että 'on jotain vielä tätäkin tärkeämpää ja suurempaa'."

Kirjoittajan järkeenkäyvästä tavasta tulkita omia kokemuksia ja tuntemuksia voi tälläinen nuoremmankin polven etsijä ottaa oppia. Esimerkiksi tästä metodista käyköön pohdinta, jossa hän pitää ajatusta iänkaikkisen elämän läsnäolosta jo tässä elämässä "elähdyttävämpänä kuin pelkkää kuoleman jälkeen toteutuvan iänkaikkisuuden odottelua." Siis mikä on minulle totta, kun asiaa itseltäni rehellisesti kysyn, kun pääsen yli siitä, mikä minulle olisi miellyttävämpää tai hyödyllistä?

Ihminen, joka ajattelee usein elämän hengellistä ulottuvuutta tuntee hengellisyyden, eikä ole uskonnoton. "Hän saattaa kuitenkin tuntea olonsa kiusaantuneeksi, jos häntä nimitettäisiin uskovaiseksi. Hänessä vain on yksinkertaista uskoa", joka voi riittää siihen, että "Raamatun kertomukset avautuvat hänelle uskonnollisina, Jumalasta kertovina teksteinä." Sille, joka kieltää ymmärtävän ja tahtovan ihmisen ja toisaalta mekaanisen luonnon välillä olevan olennaisen eron, ei hengellinen maailma avaudu.

Uskonnollista todellisuutta kuvaavista sanoista nousevat mielikuvat häiritsevät monesti yksinkertaista uskoa. Kun Jeesus "otettiin ylös taivaaseen, ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle", kirjoittajan mieleen tulee kuva tupaan tulleen vieraan istuutumisesta penkin päähän. "Ja sielläkö siis yhä istuskelee?" Mutta vaikeahan sitä on "sen näkemistä mitä ei nähdä" kuvata ilman häiritsevän mielleyhtymän vaaraa. Näistä uskonnollisiin kielikuviin liittyvistä ongelmista on hyvä olla tietoinen, ettei kuvien kautta välittyvä kristillinen sanoma vääristyisi kummallisin muotoihin.

Valaiseva on myös polku minkä kirjoittaja raivaa synnin ja armon ymmärtämiseen. Monelle on varmaankin selvää, että moraalikysymykset ratkaistaan vain oikean ja väärän kriteeteillä, ei hyötyyn tai mielihyvään vedoten. Moraalin yli mennään, kun eteen tulee lähimmäisen rakastaminen. Jumalan armo toimii mallina myös maalliselle anteeksiannolle. Ketään ei pitäisi nöyryyttää vaatimalla anteeksipyyntöä, jonka jälkeen voitaisiin sitten armeliaasti antaa anteeksi. Kirjoittaja lainaa Jeesuksen vertausta tuhlaajapojasta ja jatkaa:

Kertomus on yksinkertaiselle uskolle tosi rohkaiseva. Ei Jumalan armoon tarvita synnin tunnustamisen, anteeksi anelemisen ja armon julistamisen kirkkonäytelmiä. En moiti niitä, onhan niillä varmaan hyvä psykoterapeuttinen vaikutus. Mutta kun entisajan maalaiskodissa sanottiin maailmalle lähtevälle: "Muista, että kävi kuinka tahansa, tänne voit aina tulla," se oli yksinkertaisen uskon arkinen sovellus siitä suuremmasta, mitä puhe Jumalan armosta tarkoittaa.

Edellinen antaa myös hieman kuvaa kirjoittajan suhteesta kirkkoon. Hän on aikanaan Marxista innostuneena keski-ikäisenä kirkosta eronnutkin, ja kirjoittanut kysyen, joko "edes järkevät ihmiset alkaisivat siitä [uskonnosta] yleisemminkin päästä irti" ja vakuuttaen että uskontoon "tuskin enää sekoilen." Nyt hän näkee noissa lauseissa ihmisen, joka on yrittänyt tekeytyä uskonnottomaksi, "vaikkei sitä selvästikään ole." Hän kertoo kehittäneensä "tasa-arvon edistämiseksi" uskonnottomia siirtymäriittejä (kaste, ripille pääsy, hautaus), mutta toivoneensa, että jos hän sattuu kuolemaan, hänen vaimonsa pyytäisi jonkun tutun papin siunaamaan hänet. "Muille kehitin korvikkeita, itselleni halusin parasta - paljastava, joskaan ei erityisen miellyttävä asenne!" Nyttemmin hän on jonkin aikaa taas ollut kirkon jäsenenä, ja kuvaa suhdetta "kumppanuudeksi".

Kriittisen käsittelyn saavat niin seksuaalisuuden syntisyys, maailmanlopun ennustajat, kuin taivas ja kadotus, Kristuksen lunastustyön logiikka, sekä kolminaisuusoppi. Kolminaisuusopin havainnollistustaan kirjoittaja täydentää näin:

Kun kristitty etsii tietä Jumalan luo, hän löytää sen erityisesti Jeesuksen elämästä ja ajatuksista. Niissä hän näkee totuuden Jumalasta, ja niiden kautta Jumala pääsee koskettamaan hänen elämäänsä. Jeesus ei ole mikään kakkosjumala, vaan välitys, jonka kautta minä tavoitan Jumalan ja Jumala tavoittaa minut. "Tie, totuus ja elämä."

Antti Eskola: Yksinkertainen usko. Otava 2006. ISBN-10: 951-1-20632-X