Eli tervetuloa huitsinnevadaan!

"Modernissa jumalakuvateologiassa on lyhyesti sanottuna kyse opetuksesta, jonka mukaan ihmisen yksilöllinen jumalakuva määrittää hänen jumalasuhteensa (ajatusmallin tarkempi hahmottelu tapahtuu myöhemmin). Teologian peruskysymykseksi tulee jumalakuvan jalostaminen psyykkisesti, eettisesti ja poliittisesti kelvolliseksi. Klassisen kristinuskon mukaan kyseinen lähestymistapa on väärä. Kristinuskossa on kyse Luojasta, Jumalasta itsestään, eikä ihmisten jumalakuvista. Moderni jumalakuvateologia vaikeuttaa tämän keskeisen totuuden omaksumista, minkä vuoksi sillä on kirkon elämää latistava ja surkastuttava vaikutus."

Teksti viittaa lyhyesti myös pastoraalipsykologian erittelemiin jumalakuviin ("Houkuttaja", "Hallitsija", "Vetäytyjä", "Vaatija", "Parantaja"), ja siihen miten nämä voivat olla esteenä todelliselle Jumalan kohtaamiselle.

Kirja antoi paljonkin ajattelemisen aihetta, mutta tässä nyt yksi pointti, jonka halusin tuoda tässä esiin:

Kymmenessä käskyssä sanotaan: "Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla. Älä kumarra äläkä palvele niitä" (2. Moos. 20:4-5)

Ja toisaalta vuorisaarnassa: "Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan." (Matt. 5:28)

Eikö tästä varsin suoraviivaisesti seuraa, että kun ihminen sydämessään muodostaa itselleen jumalakuvan, hän näin jo rikkoo Jumalan käskyä vastaan? Kukaan ei ole Jumalaa nähnyt, joten jumalakuvat ovat vääriä, epäjumalia.

Jumala on siis salattu, ja jos otamme tämän todesta, niin väärät ja yksipuoliset epäjumalakuvat voivat karista pois. Pois tieltä estämästä todellista Jumalan kohtaamista.

Juntusen teksti on muutenkin lukemisen arvoinen, ja on nyt kirjan painoksen loputtua saatavissa kokonaisuudessaan Sammatti Juntusen kotisivuilta: http://sammelijuntunen.kotisivukone.com.

Luukas 18:9-14

9.  Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen:
10.  "Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani.
11.  Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani.
12.  Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.'
13.  Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!'
14.  "Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan."

Eikö tästä katkelmasta ole selvää, että Jeesus kertoo Jumalan armahtavan syntistä ihmistä, siis jo ennen hänen ristiinnaulitsemistaan? Tässä katkelmassa näyttää siltä, että jonkinlainen nöyryys Jumalan edessä on tarpeellista. Olisiko se myös riittävää? Tarvitaanko erilaisten myöhempinä vuosisatoina kasaantuneiden oppirakennelmien ymmärtämystä ja hyväksymistä, vai olisiko Jumalan armon hyväksymisessä jo kaikki? Miksi armo pitäisi ehdollistaa tietynlaisten ajatusrakennelmien alle?

[1] "Antti Kylliäisen armoton armo", Suomen teologisen instituutin tiedotuslehti Kulmakivi 5, 2004.

Jeesuksen sovitus on monellakin tapaa vaikeasti ymmärrettävä asia. Perinteinen sovitusoppi menee suurinpiirtein niin, että Jeesuksen kuolema ristillä on se viimeinen ja kertakaikkinen uhri Jumalalle, jolla Jeesus sovitti meidän syntimme meidän puolestamme. Kun Jumala kerran vaatii meitä tilille synneistämme, hän näkeekin vain Jeesuksen sovituksen, eikä siis langetakaan meille rangaistusta, vaan pelastuksen.

Edellisen kaltaisen teorian suurin ongelma on se, millaisen kuvan Jumalasta se vaatii. Jumala ikään kuin vaatii kostoa, tai ainakin siis sovitusta kuolemanrangaistuksen muodossa. Toisaalta jo aivan aikojen alusta Jumala on näyttäytynyt sovinnon Jumalana, ja on lopulta jättänyt mitä törkeimmätkin pahat teot rankaisematta. Tosin mikään kuva Jumalasta ei voi tyhjentävästi häntä selittää, eli parhainkin käsityksemme hänestä on ristiriitainen ja vajaa.

Valtonen tuo esille näkemyksen, että Jumala on aina ollut armollinen, ja uhrimenot ovat ihmisen syyllisen mielen yritys lepyttää vihaiseksi mielletty Jumala. Jumala ei tappanut Jeesusta ristillä, ihmiset sen tekivät. Ristinkuoleman ydin on ylösnousemus, jossa Jeesus voitti kuoleman.

Linkkejä:

Piispa Huovinen ja Antti Eskola kirkkopäivillä

"Ei ehkä kannata uppoutua eikä varsinkaan takertua liiaksi opillisiin kysymyksiin. Opit ja ajatukset ovat ihmisen aikaansaannoksia. Elämässä kannattaa keskittyä enemmän kaikkeen siihen, mikä on Jumalan luomaa."

Kunhan ei nyt aleta vääntämään oppia siitä, mikä on Jumalan luomaa...

50 Ajatelmaa

Hengellinen Laktoosi-intoleranssi

Hän on vieraillut Bangladeshissa ja mainitsee: "Länsimainen yhteiskunta palvoo kuolleita asioita siinä missä olosuhteistaan huolimatta onnelliset antavat sydämensä eläville asioille."

Samalla joutuvat testiin elämän perusarvot. Mitkä niistä lopulta kantavat? Mikä onkaan lopulta ehdotonta? Onko anteeksianto mahdollinen vai valtaako mielen katkeruus?

Tunnen olevani kuilun partaalla, pakotettuna astumaan tyhjyyteen. Jäljellä on vain kysymyksiä. Kantaako elämä?

Mutta mielenkiintoinen havainto on, ettei "lisättyyn todellisuuteen" tarvita mitään tulevaisuuden tietotekniikkaa, vaan ihminen on osannut sen ihan itse jo tuhansien vuosien ajan. Sanotaanhan, että ihminen "näkee mitä haluaa nähdä". Tämä on myös tieteellisesti todettu fakta [1]. Motivaation lisäksi tähän samaan prosessiin osallistuvat ennakkoluulot, stereotypiat, oma tunnetila ja varmastikin lukemattomat muut seikat. Itse asiassa kyseessä on ihan perusprosessi, joka ylipäätään mahdollistaa esineiden ja asioiden tunnistamisen ja normaalin toiminnan.

Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että monesti tämä sama prosessi johtaa vääristyneeseen käsitykseen todellisuudesta. Joku toinen voidaan luokitella viholliseksi, laiskaksi tai epämiellyttäväksi ennakkoluulon, luutuneen käsityksen, tai vaikka viattoman väärinkäsityksen perusteella. Menneisyyden tapahtumat luovat verhon läsnäololle nykyisyydessä ja estävät aidon yhteyden ihmisten välillä.

Unet antavat itse kullekin todisteen tämän ilmiön voimasta: Unikuvathan ovat suurimmalta osin peräisin ihmisen muistista ja alitajunnasta, jonne unitila antaa todentuntuisen näkymän. Toinen ilmiö, josta monella on omakohtaista kokemusta on rakastuneen ihmisen vääristynyt kuva todellisuudesta, rakkaushan tekee sokeaksi ja ihminen todellakin näkee mitä haluaa nähdä!

Miten olisi todellisuus ihan vaan sellaisenaan, "raakana"?

[1]  Emily Balcetis and David Dunning, "See What You Want to See: Motivational Influences on Visual Perception", Journal of Personality and Social Psychology, Volume 91, Issue 4 , October 2006, Pages 612-625.
Ote abstraktista:
"These studies suggest that the impact of motivation on information processing extends down into preconscious processing of stimuli in the visual environment and thus guides what the visual system presents to conscious awareness."