Sammatti Juntunen on kirjoittanut mielenkiintoisen pamfletin "Horjuuko Kirkon Kivijalka" (Kirjapaja 2002), jossa hän esittelee käsityksensä "Modernista jumalakuvateologiasta", joka vaikuttaa varsin laajalti kirkon sisällä. Juntunen luonnehtii sitä mm. näin:

"Modernissa jumalakuvateologiassa on lyhyesti sanottuna kyse opetuksesta, jonka mukaan ihmisen yksilöllinen jumalakuva määrittää hänen jumalasuhteensa (ajatusmallin tarkempi hahmottelu tapahtuu myöhemmin). Teologian peruskysymykseksi tulee jumalakuvan jalostaminen psyykkisesti, eettisesti ja poliittisesti kelvolliseksi. Klassisen kristinuskon mukaan kyseinen lähestymistapa on väärä. Kristinuskossa on kyse Luojasta, Jumalasta itsestään, eikä ihmisten jumalakuvista. Moderni jumalakuvateologia vaikeuttaa tämän keskeisen totuuden omaksumista, minkä vuoksi sillä on kirkon elämää latistava ja surkastuttava vaikutus."

Teksti viittaa lyhyesti myös pastoraalipsykologian erittelemiin jumalakuviin ("Houkuttaja", "Hallitsija", "Vetäytyjä", "Vaatija", "Parantaja"), ja siihen miten nämä voivat olla esteenä todelliselle Jumalan kohtaamiselle.

Kirja antoi paljonkin ajattelemisen aihetta, mutta tässä nyt yksi pointti, jonka halusin tuoda tässä esiin:

Kymmenessä käskyssä sanotaan: "Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla. Älä kumarra äläkä palvele niitä" (2. Moos. 20:4-5)

Ja toisaalta vuorisaarnassa: "Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan." (Matt. 5:28)

Eikö tästä varsin suoraviivaisesti seuraa, että kun ihminen sydämessään muodostaa itselleen jumalakuvan, hän näin jo rikkoo Jumalan käskyä vastaan? Kukaan ei ole Jumalaa nähnyt, joten jumalakuvat ovat vääriä, epäjumalia.

Jumala on siis salattu, ja jos otamme tämän todesta, niin väärät ja yksipuoliset epäjumalakuvat voivat karista pois. Pois tieltä estämästä todellista Jumalan kohtaamista.

Juntusen teksti on muutenkin lukemisen arvoinen, ja on nyt kirjan painoksen loputtua saatavissa kokonaisuudessaan Sammatti Juntusen kotisivuilta: http://sammelijuntunen.kotisivukone.com.