Nyt uuden vuoden alettua olisi aika luvata itselleen ja läheisilleen muuttaa elämän suuntaa, tai vähintäänkin parantaa tapojaan. Ainakin ajan ja huomion jakaminen puolison, perheen, työn ja harrastusten välillä on jotenkin vinossa. Pitäisi herätä aiemmin aamulla, että pääsisi ajoissa töihin ja sitten taas töistä kotiin perheen pariin. Miksi sitten monesti käy niin, että hyvät aikomukset valuvat tyhjiin? Illan TV-elokuva houkuttaa ja tänne nettiinkiin jää helposti roikkumaan pikkutunneille saakka, ja aamulla on aivan pakko saada muutama tunti lisää unta...

Pitäisikö siis jättää uuden vuoden lupaukset sikseen, kun ei niistä kuitenkaan mitään tule? Eihän hyvissä tavoitteissa sinänsä voi olla mitään vikaa? Eipä niin, vika löytyykin toisaalta: On niin tavattoman houkuttelevaa elää "automaattiohjauksella" ja antaa periksi sinänsä vaarattomille houkutuksille (esim. juuri TV) ja ummistaa silmänsä välillisiltä mutta väistämättömiltä seurauksilta. Sinänsä pieneltä vaikuttavalla asialla elämäntavan suhteen voi olla suuria vaikutuksia elämän laatuun kokonaisuutena. Kun ahdistaa tai puoliso tympii jonkun iänkaikkisen ristiriidan takia, niin mikäs sen helpompaa kuin linnoittautua sohvalle oman addiktion pariin.

Edellä kuvattua järjetelmädynamiikkaa kuvaa myös addiktiojärjestelmän arkkityyppi, joka muodostuu "ongelman" ympärille. Ko. ongelmalle on olemassa nopea, oireita helpottava (pika-)ratkaisu, mutta myös pidemmän tähtäimen ratkaisu, joka vaikuttaa myös ongelman todellisiin syihin, eikä vain seurauksiin. Tilanteen tekee kohtalokkaaksi riippuvuuden muodostuminen pikaratkaisuun ("se auttoi viimeksikin") ja pidemmän tähtäimen ratkaisun jääminen huomiotta, jolloin tilanteesta muodostuu "addiktion noidankehä".

Tälläisiä rakenteita esiintyy kaikienlaisissa järjestelmissä ja organisaatioissa mutta tietenkin erityisesti henkilökohtaisella tasolla. Varsinaisten ongelman syiden kohtaaminen on yleensä psykologisesti raskasta ja niinpä niitä ei haluta nähdä, jolloin myöskään näihin syihin vaikuttava ratkaisu ei avaudu. Lopulta tilanteeseen auttaa vain raadollinen todellisuuden kohtaaminen ja luopuminen lapsenomaisen "helpon" elämän haaveesta; vastuun ottaminen omasta itsestä ja läheisistä, oman elämän elämisestä! Get a Life!