lauantai, 20. lokakuu 2007

Tervetuloa Huitsinnevadaan!

Eipä ole tullut aikoihon kirjoiteltua tänne blogiin. Tätä elämänaluetta olen nyyttemiin hoitanut Huitsinnevadassa, joka on ex.karismaatikoiden itsehoitoyhteisö. Itse en ole ex.karimaatikko, mutta kuitenkin pidän huitsin otetta ihan terveenä, kun keskustelu ei ole pelkkää samanmielistä sanahelinää, ja asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä.

Eli tervetuloa huitsinnevadaan!

sunnuntai, 29. heinäkuu 2007

Jumalakuva?

Sammatti Juntunen on kirjoittanut mielenkiintoisen pamfletin "Horjuuko Kirkon Kivijalka" (Kirjapaja 2002), jossa hän esittelee käsityksensä "Modernista jumalakuvateologiasta", joka vaikuttaa varsin laajalti kirkon sisällä. Juntunen luonnehtii sitä mm. näin:

"Modernissa jumalakuvateologiassa on lyhyesti sanottuna kyse opetuksesta, jonka mukaan ihmisen yksilöllinen jumalakuva määrittää hänen jumalasuhteensa (ajatusmallin tarkempi hahmottelu tapahtuu myöhemmin). Teologian peruskysymykseksi tulee jumalakuvan jalostaminen psyykkisesti, eettisesti ja poliittisesti kelvolliseksi. Klassisen kristinuskon mukaan kyseinen lähestymistapa on väärä. Kristinuskossa on kyse Luojasta, Jumalasta itsestään, eikä ihmisten jumalakuvista. Moderni jumalakuvateologia vaikeuttaa tämän keskeisen totuuden omaksumista, minkä vuoksi sillä on kirkon elämää latistava ja surkastuttava vaikutus."

Teksti viittaa lyhyesti myös pastoraalipsykologian erittelemiin jumalakuviin ("Houkuttaja", "Hallitsija", "Vetäytyjä", "Vaatija", "Parantaja"), ja siihen miten nämä voivat olla esteenä todelliselle Jumalan kohtaamiselle.

Kirja antoi paljonkin ajattelemisen aihetta, mutta tässä nyt yksi pointti, jonka halusin tuoda tässä esiin:

Kymmenessä käskyssä sanotaan: "Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla. Älä kumarra äläkä palvele niitä" (2. Moos. 20:4-5)

Ja toisaalta vuorisaarnassa: "Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan." (Matt. 5:28)

Eikö tästä varsin suoraviivaisesti seuraa, että kun ihminen sydämessään muodostaa itselleen jumalakuvan, hän näin jo rikkoo Jumalan käskyä vastaan? Kukaan ei ole Jumalaa nähnyt, joten jumalakuvat ovat vääriä, epäjumalia.

Jumala on siis salattu, ja jos otamme tämän todesta, niin väärät ja yksipuoliset epäjumalakuvat voivat karista pois. Pois tieltä estämästä todellista Jumalan kohtaamista.

Juntusen teksti on muutenkin lukemisen arvoinen, ja on nyt kirjan painoksen loputtua saatavissa kokonaisuudessaan Sammatti Juntusen kotisivuilta: http://sammelijuntunen.kotisivukone.com.

maanantai, 25. kesäkuu 2007

Ole minulle syntiselle armollinen

Olen viime aikoina jonkin verran pohtinut kristinuskon perinteisiä opetuksia. Luin äskettäin esim. artikkelin [1], jossa pohdittiin Jumalan armon suhdetta Kristukseen. Kuten myös Antti Eskolan yksinkertaisessa uskossa, Antti Kylliäinen on ilmeisesti päätynyt siihen, että Jumala on ollut armollinen jo ennen historiallisen Jeesuksen syntymistä. Minun nähdäkseni myös Jeesus itse todistaa tästä:

Luukas 18:9-14

9.  Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen:
10.  "Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani.
11.  Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani.
12.  Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.'
13.  Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!'
14.  "Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan."

Eikö tästä katkelmasta ole selvää, että Jeesus kertoo Jumalan armahtavan syntistä ihmistä, siis jo ennen hänen ristiinnaulitsemistaan? Tässä katkelmassa näyttää siltä, että jonkinlainen nöyryys Jumalan edessä on tarpeellista. Olisiko se myös riittävää? Tarvitaanko erilaisten myöhempinä vuosisatoina kasaantuneiden oppirakennelmien ymmärtämystä ja hyväksymistä, vai olisiko Jumalan armon hyväksymisessä jo kaikki? Miksi armo pitäisi ehdollistaa tietynlaisten ajatusrakennelmien alle?

[1] "Antti Kylliäisen armoton armo", Suomen teologisen instituutin tiedotuslehti Kulmakivi 5, 2004.

maanantai, 25. kesäkuu 2007

Sovitusoppia?

Viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan Olli Valtonen asettuu samoille linjoille yksinkertaisen uskon puolesta puhuvan Antti Eskolan kanssa.

Jeesuksen sovitus on monellakin tapaa vaikeasti ymmärrettävä asia. Perinteinen sovitusoppi menee suurinpiirtein niin, että Jeesuksen kuolema ristillä on se viimeinen ja kertakaikkinen uhri Jumalalle, jolla Jeesus sovitti meidän syntimme meidän puolestamme. Kun Jumala kerran vaatii meitä tilille synneistämme, hän näkeekin vain Jeesuksen sovituksen, eikä siis langetakaan meille rangaistusta, vaan pelastuksen.

Edellisen kaltaisen teorian suurin ongelma on se, millaisen kuvan Jumalasta se vaatii. Jumala ikään kuin vaatii kostoa, tai ainakin siis sovitusta kuolemanrangaistuksen muodossa. Toisaalta jo aivan aikojen alusta Jumala on näyttäytynyt sovinnon Jumalana, ja on lopulta jättänyt mitä törkeimmätkin pahat teot rankaisematta. Tosin mikään kuva Jumalasta ei voi tyhjentävästi häntä selittää, eli parhainkin käsityksemme hänestä on ristiriitainen ja vajaa.

Valtonen tuo esille näkemyksen, että Jumala on aina ollut armollinen, ja uhrimenot ovat ihmisen syyllisen mielen yritys lepyttää vihaiseksi mielletty Jumala. Jumala ei tappanut Jeesusta ristillä, ihmiset sen tekivät. Ristinkuoleman ydin on ylösnousemus, jossa Jeesus voitti kuoleman.

Linkkejä:

Piispa Huovinen ja Antti Eskola kirkkopäivillä

tiistai, 12. kesäkuu 2007

Antti Kyllösen haastattelu

Leegio on saanut pastori Antti Kyllösen haastateltavaksi. AK osuu viimeisessä kommentissaan naulan kantaan:

"Ei ehkä kannata uppoutua eikä varsinkaan takertua liiaksi opillisiin kysymyksiin. Opit ja ajatukset ovat ihmisen aikaansaannoksia. Elämässä kannattaa keskittyä enemmän kaikkeen siihen, mikä on Jumalan luomaa."

Kunhan ei nyt aleta vääntämään oppia siitä, mikä on Jumalan luomaa...